Ulospäin ihminen voi näyttää tyyneltä, vaikka sisällä myrskyää. Hymykään ei ole mahdotonta. Minä hymyilen paljon. Usein katsoessani sinua, sisälläni on kuohunut. Olen usein miettinyt, onko se rakkautta. Sisälläni riehuu myrsky, jonka armoilla joutuu jokainen olemaan varuillaan. Trombit hyppivät hyppynarua tornadoilla. Maanjäristykset ravistelevat perustuksiani tauotta. Tulvat huuhtovat mukanaan kaiken irtaimiston, tai minkä ikinä saavatkaan irti voimakkailla virroillaan. Katson sinua, etkä sinä tiedä mitään. Et ole saanut myrskyvaroitusta. Hei, nyt on evakuointi käynnissä! Juokse! Juokse niin saatanan kovaa, jätä kaikki! Tai sitten, jää tänne minun kanssani. Rakasta minua ja suojaa minua omilta myrskyiltäni. Saat kaikki luonnonvoimani alistumaan tahtoosi. Järistykset muuttavat luontoaan, tulvat tuovat mukanaan uuden alun. Niiden alta kasvaa jotain uutta ja kaunista. Lempeän tornadon lailla sinä kierität sormesi tummaapuhuvan kiharani ympärille. Tässä minun on hyvä olla. Sinun tahtosi, sinun voimiesi suojassa. Sinun allasi.


Sanot rakastavasi minua. Sanot rakastavasi minun luonnonoikkujani, minun silmieni harmautta ja samalla niiden vihreyttä. Rakastat jokaista kaarretta ja suunnanmuutosta, jokaista kesyttämätöntä kiharaa, järistyksiäni. Parhaita niistä ovat sinun aiheuttamasi. Rakastat, tottakai rakastat. Et ole ennen kohdannut vastaavaa kirjoa luonnonvoimia sidottuna yhteen teokseen. Tarjoanhan minä sinulle kaiken mitä olet ikinä tarvinnut. Minä rakastan sinua, minä oikeasti rakastan sinua ihan jokaisella pienellä solullani, joiden tumat ja mitokondriot voisivat yhtyä kuorolauluun kertoakseen rakkaudestani sinua kohtaan jonka jälkeen huokaista ääneen sellaisen huokauksen, mikä syntyy, kun on ihan oikeasti rakastunut. 

Toissapäivänä minä päästin jokaisen luonnonoikkuni taas valloilleen. Rakkaudesta, tietysti. Enhän minä tekisi niin, jos en rakastaisi. Ymmärtäisit.


Eilen sinä sait evakuointikäskyn. Hei, tällaista myrskyä pitää jo paeta. 




Tänään jäljellä on ainoastaan myrsky.